Tassa sita siis ollaan, lahes valmiina kesalomamatkalle. Uhmaamme sikainfluenssaa ja kaikkea mita se merkitsee ja pyrimme valloittamaan Amerikan itarannikon seuraavien viikkojen aikana. Tarkoitus on kayda katsastamassa kavereita (kenties) viimeista kertaa ja nuuhkia vanhoja seka uusia tuulia matkan edetessa.
Keulan pitaisi suunnata kohti etelaa huomenna iltapaivalla, torstaina, klo kahden kieppeilla. Tosin pakkaaminen hieman uupuu ja nakojaan younetkin silla kello on yli puolen yon ja matkan kapteeni, allekirjoittanut, paatti alkaa vasaamaan tata blogia. Varakapteeni Wilmer makaa ja kuorsaa samanaikaisesti sohvalla vieressani. Matkan kolmas pyora seuraa poikansa esimerkkia, tosin makuuhuoneen puolella. Eli tunnetusti hommat on hanskassa ja hanskat runsaassa kurassa. Jannittaa...
